Wednesday, June 09, 2010

Kansallismielisen muutosalttiin presidenttiehdokkaan haku käynnissä Suomi suomalaisille arvoin ja aattein yhteiseksi hyväksemme Pro Patria

Muutosta ilmassa - Tutustu Muutos ehdokkaisiin ja tavoitteisiin

http://muutos2011.fi/ sivuston kautta

( Tämä blogi on vain eräiden muutosta tukevien kannatusblogi tarkoitettu ohjaamaan ihmisiä kaidalle ja oikealle tielle)

Kansallismielisen muutosalttiin presidenttiehdokkaan haku käynnissä Suomi suomalaisille arvoin ja aattein yhteiseksi hyväksemme Pro Patria

Taistelu on alkanut kääntäkäämme kansakuntamme pellot ja kivikot sopivan ei epäpätevän valitsemiseksi kansakuntamme suunnannäyttäjäksi presidentinvaaleissa 2012

"Free thinkers Free bloggers Free Seppo Lehto, Jussi Halla-aho, Mikko Ellilä unjustified justice murders group"

Wednesday, April 02, 2008

Presidentinvaalit 2012 kansakuntamme suunnannäyttäjänä aluepalautuksille ja ajattelulle - Tarja Halosen sijaan isänmaan asiaa ymmärtävä tilalleen

Presidentinvaalit 2012 kansakuntamme suunnannäyttäjänä aluepalautuksille ja ajattelulle

KGB-lehmä Tarja Halosen sijaan isänmaan asiaa ymmärtävä tilalleen

Suojeluskuntain laulun sanoin edetkäämme rohkeasti;) Jääkärimarssin rohkaistessa sydämemme oikeaan http://www.kavkaz.fi/


Loppu miehittäjä-Ryssän nuolulle, esim. poliisin tutkiessa toisten poliisien ja supon perusoikeuksien loukkaamisia 2.8.05 Putinin vierailulla ja sysäten lopulta ko. perusoikeuksien loukkaamisen mielenosoitusoikeuden kaventamisesta ns. roskiin. Synninpäästäjänä tamperelainen syyttäjä Esa Aho


Muistakaa tutustua suomalaiseen oikeusmurhakulttuuriin http://oikeusvaltio.blogspot.com

Tampereen käräjäoikeudessa rikosasioista päättää etnosensitiiviset neekeriuskovaiset ja muut vastaavat farisealaiset http://neekeriuskovaisia.blogspot.com

Näin on näkkileipä

http://lahestymiskieltotuomio.blogspot.com 2004 ja 2005 lähestymiskieltotuomio norsunluurannikkolaiselle rikolliselle neekeri Sylvain Kiprelle laittomista uhkailuistaan

Tuesday, August 01, 2006

Kansanedustajille kysymys: Uskotteko pääsevänne suomalaisuuden häpeän alhosta eli Suomen miehityksestä ylös Moskovan Tiltu Juri Derjabin oppaananne?




Kysymyksiä nykyisille kansanedustajille vastausvuorossa kokoomuksen plagiaattoriministeri ja muslimiterroristien perseitä nuoleva kokoomuksen Jari Vilen: Uskotteko pääsevänne suomalaisuuden häpeän alhosta eli Suomen miehityksestä ylös Moskovan Tiltu Juri Derjabin oppaananne?

Mitä jauhatte jonninjoutavaa seemien välisistä kinoista eli mm. Israelista, Libanonista, Syyriasta jne? Toki Suomella olisi enempi saatavia kuin ns. Hizbollahilla, palestiinalaisilla tai Iranilla.

Suomen etu olisi vaatia omaansa eli miehitettyjen alueidemme palautusta http://www.kavkaz.fi sivustojen teemoin

Kuten meidän tsuhnakoirien olisi syytä jo vihdoin tunnustaa, kun siihen kannustaa jopa tunnettu koirakouluttajamme "Komissarov" Juri Derjabin http://www.blogger.com/profile/15038708

Olkaamme kiitollisia, että on mhdollisesti vanhoilla päivillään tullut järkiinsä, kun tuollaisen sivuston on itsestään laadituttanut ;)?

Patrioottiradiossa käydään myös keskustelua neekereistä, miehityksestämme jne. muista päivänpolttavista teemoista http://patrioottiradio.atspace.com/

Suomen Isänmaallinen Nettiradio

Lataa-linkkien toiminnassa on toistaiseksi epävarmuutta. Käytä mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti kuuntele-linkkiä.

Lähetys 14. Lähi-Itä - erikoislähetys. Oy vey!
(KUUNTELE) Nauhoitettu 27.7.2006

Lähetys 13. Somalien joukkopalautukset ja katsaus Lähi-Idän tilanteeseen.
(KUUNTELE) Nauhoitettu 23.7.2006

Lähetys 12. Pedofiili-Putin valtiovierailulle Lesbo-Halosen kutsumana.
(KUUNTELE) Nauhoitettu 12.7.2006

Lähetys 11. Lehdistökatsaus ja Jari Lindholmin neekerimunaus.
(KUUNTELE) Nauhoitettu 2.7.2006

Lähetys 10. Sylvain Kipren haastattelu ja aluepalautusasiaa.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 11.6.2006

Lähetys 9. Lehdistökatsaus ja Moskovan mätäpaise.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 31.5.2006

Lähetys 8. Seppo Lehto paneelikeskustelussa kansanedustajien kanssa. K-18
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 27.5.2006

Lähetys 7. Neekerisankkeri, Santavuori ja Kokoomus. K-18
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 13.5.2006

Lähetys 6. Sananvapauden päivän 3. toukokuuta teemalähetys.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 1.5.2006

Lähetys 5. Wappukuunnelma. Mukana aito wappuneekeri ja Putinin pikkuserkku.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 29.4.2006

Lähetys 4. Veteraaniasiaa ja Politrukki-Kurenmaa Muhammedjupakassa. K-18
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 27.4.2006

Lähetys 3. Seppo Lehto palkittu kunniamitalilla aktivismistaan.
(KUUNTELE) (LATAA) 2MB Nauhoitettu 24.4.2006

Lähetys 2. Ruotsin politisoitu koululaitos ja Muhammed-pilakuvakohu.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 18.4.2006

Lähetys 1. Monikulttuurisuus ja somalit.
(KUUNTELE) (LATAA) 10MB Nauhoitettu 15.4.2006

Palautesähköposti: patrioottiradio@gmail.com

All content on this web page published by Moses Guerrero, Puerto Rico. All rights reserved. All publishing rights held by Moses Guerrero. Reproduction of content forbidden without written permission. For personal listening only. Any usage including but not limited to listening or reproduction by any government agent or employee of any government strictly forbidden by rights holder.

Saturday, December 31, 2005

Halosen tukena Vanhanen kieltäytyy keskustelemasta Karjalan palautuskysymyksestä ja vetoaa siihen, että karjalaisten maat ovat venäläisten omistuksess

Tarja Halonen on yhdessä pääministerinään toimivan Matti Vanhasen kanssa kääntänyt Karjalan palautuskysymyksessä ihmisoikeudet päälaelleen. Oikeasta on tehty väärä ja väärästä oikea

01.01.2006
Arto Lahti

HALONEN JA VANHANEN HYLJEKSIVÄT IHMISOIKEUKSIA

Koko kansan presidentiksi itsensä nimittänyt Tarja Halonen on yhdessä pääministerinään toimivan Matti Vanhasen kanssa kääntänyt Karjalan palautuskysymyksessä ihmisoikeudet päälaelleen. Oikeasta on tehty väärä ja väärästä oikea.

Halosen tukena Vanhanen kieltäytyy keskustelemasta Karjalan palautuskysymyksestä ja vetoaa siihen, että karjalaisten maat ovat venäläisten omistuksessa. Onko Vanhanen kokonaan unohtanut, että omistusoikeuden siirtyminen on Suomessa ja kansainvälisesti siviililain mukainen prosessi, eikä sitä ratkota roomalaisen oikeuden periaatteiden mukaisesti?

Erityisesti Vanhanen uhkailee omia maanmiehiään sodalla, jos Karjalaa halutaan takaisin. Menettely on ala-arvoista ja luulisi, ettei suomalainen pääministeri vaipuisi niin alas toimissaan. Karjalan takaisin haluaminen on todellisten luottamuksellisten suhteitten ja hyvän yhteistyön pohjan luomista. Roomalaisen oikeuden periaatteena oli, että hyökkääjä sai pitää valloittamansa alueet. Onko lainoppinut Halonen unohtanut, ettei roomalainen oikeus ole enää vuosikymmeniin ollut voimassa? YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 10.12.1948, EU:n vastaava asiakirja ja Suomen perustuslaki luovat sen pohjan, jolta myös karjalaisten evakkojen ihmisoikeuksia tulee tarkastella.

Suomalaisista lähes 40 % haluaa, että Karjalan palautusasia otetaan esille Venäjän kanssa. Peräti 70 % katsoo, että asiasta voidaan hyvin keskustella.

Suomen tasavallan presidentti ja pääministeri siten hyljeksivät 2 – 3 miljoonan suomalaisen tahtoa. Olennaisesti pahempaa on se, että he tiukasti kieltäytyvät ajamasta näiden ihmisten perustuslaillisia ja kansainvälisesti sovittuja ihmisoikeuksia. Presidentti ja pääministeri eivät siten kunnioita oman kansansa tahtoa, perustuslakia tai Suomen allekirjoittamia sopimuksia.

Perusteluksi Halonen ja Vanhanen sanovat, että Suomi on allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen ja ettei Venäjä halua keskustella asiasta. Rauhansopimuksen allekirjoituksen osalta Suomella oli kaksi vaihtoehtoa – allekirjoittaa tai tuhoutua. Viisaat suomalaiset johtajat allekirjoittivat, koska he uskoivat jälkipolvien korjaavan tilanteen rauhan aikana neuvotteluteitse.

Suomen kannalta järkyttävä selitys on se, ettei Venäjä suostu keskustelemaan asiasta. Valtiojohto on myöntänyt, ettei Venäjälle ole tehty mitään virallista esitystä aluepalautuksesta, kuitenkin Suomen valtiojohto ilmoittaa Venäjän kannan tähän asiaan.

Kun Halonen ja Vanhanen näin puuttuvat Venäjän sisäiseen päätöksentekoon, ei ole ihme, jos Venäjän presidentti näyttää hyvin tylysti suomalaisille kaapin paikkaa monissa asioissa. Jos suhteet olisivat niin erinomaiset kuin Halonen ja Vanhanen väittävät, voitaisiin ystävien kesken avoimesti keskustella kaikista asioista, myös Karjalasta, jonka palauttaminen on erittäin vahvasti sekä Suomen että Venäjän etu.

Puheet hyvistä henkilökohtaisista suhteista ovat tyhjänpäiväisiä sanoja ilman tuloksia tai tekoja. Ne ovat sitä samaa poliittista liturgiaa, mitä sodan jälkeen harrastettiin. Ne ovat yhtä tyhjänpäiväistä politiikka kuin solmion suoristelu ilman konkreettisia neuvottelutuloksia.

Miksi Halonen ja Vanhanen toimivat suomalaisten ihmisoikeuksia vastaan? Siksikö, että Halonen on entinen vahva vasemmistolainen tai EEC:n vahva vastustaja tai DDR:n tunnustuskomission varapuheenjohtaja tai ns. Koiviston konklaavin asiakirjojen salaaja tai Stasi-listan salaaja? Vai onko Halosella ja Vanhasella jotain kokonaan tuntematonta salattavaa? Vai ovatko he vain omaa etuaan ajavia puoluepoliitikkoja?

Halosen kutsuminen itseään koko kansan presidentiksi ei ole pelkästään karkeaa pilaa, vaan se on erittäin merkittävän ihmisjoukon halveksimista. Lähes 500 000 suomalaista joutui sodan vuoksi pakolaisiksi omassa maassaan ja he menettivät lähes kaiken. Evakkoja on jäljellä enää 130 000 ja jälkeläisineen heitä on noin miljoona.

YK:n julistuksessa vahvistetaan: "Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa, ... ". Näitä arvoja Halosen ja Vanhasenkin tulisi kunnioittaa. Ei ole ihme, että Suomessa kaivataan perustuslakituomioistuinta.

Haastan ehdokas Halosen ja ehdokas Vanhasen julkiseen keskusteluun näistä keskeisistä ihmisoikeuskysymyksistä. Miksi ns. sotasyyllisten tai asekätkijöiden tuomiot ovat vielä purkamatta, vaikka emme olleet syyllisiä sotiin? Miksi Karjalan palautuksen vaikutuksia ei ole ryhdytty tutkimaan, siitä käymään poliittista keskustelua Suomessa ja millä perusteella Halonen ja Vanhanen toimivat tiukasti suomalaisten ihmisoikeuksia vastaan?

Olen osaltani valmis edesauttamaan näitten asioitten selvittämistä tarvittaessa kansainvälisellä tasolla, koska kyse on suomalaisten perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista. Toivon, että ihmisoikeuksista tosiasiallisesti huolta kannattavat presidenttiehdokkaat tukevat Suomen kansalaisten omien ihmisoikeuksien toteuttamista.

Lisätiedot:

Professori Arto Lahti
050 376 9428

Tamperelainen historioitsija ja aluepalauttaja Seppo Lehto äänestää kuten kaikki ajattelevat Arto Lahtea presidentiksi http://www.kavkaz.fi tavoitteet kirkkaana mielessämme; )

Sunday, November 20, 2005

Ritarimme Arto Lahti ylittänyt 18 000 nimen rajan nimienkeräyksessään presidenttiehdokkuuden varmistamiseksi 2006


Ritarimme Arto Lahti ylittänyt 18 000 nimen rajan nimienkeräyksessään presidenttiehdokkuuden varmistamiseksi 2006

Vastaavaa isänmaallista herätystä ja toimintaa netissä kampanjansa tueksi tekevät monet tahot:) Arvaten myös Seppo Lehto Tampereelta:)?

Lisää aiheesta Karelia Forumilla:)
http://www.kareliaforum.net/forum/Forum1/HTML/002497.html
-------------

18.11.2005
ProKarelia

18 000 KANNATTAJAN RAJA YLITTYY 19.11.05

Professori Arto Lahti Presidentiksi -kampanjan tiedote:

Asia: Tiedote 19.11.2005, julkaisuvapaa
Lähettäjä: Arto Lahti Presidentiksi –kansalaisliike
Lisätiedot: www.artolahti.com
Email

18 000 KANNATTAJAKORTTIA YLITTYY 19.11.05

Professori Arto Lahti Presidentiksi –kansalaisliike on päässyt vahvaan keräysvauhtiin. Lauantaina 19.11 ylittyy 18 000 kortin raja reilusti, vaikka vasta 14.11 kampanja saavutti 15 000 kortin rajan.

- Kun vauhti jatkuu samanlaisena, ylitämme tavoitteena olevan 20 000 kortin rajan jo tulevan viikon tiistaina, ennakoi kovakuntoinen professori Lahti. Hän on itse ollut keräämässä joka päivä 7 – 10 tuntia. – Haluan keskustella ihmisten kanssa ja samalla kannustaa pientä ydinkerääjien joukkoa jaksamaan, sillä tämä on rankkaa hommaa, selvittää Lahti oman kenttäpanoksensa suurta määrää.

Professori Arto Lahti ja kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki vetävät yhdessä kerääjien joukkoa lauantaina 19.11 Myyrmannissa. – Meillä on iso keräystapahtuma aamusta klo 9 alkaen ja jatkuen klo 18 saakka. Me toivotamme median edustajat tervetulleiksi seuraamaan, miten kannattajakorttien keräys käytännössä sujuu, esittää kampanjapäällikkö Riihimäki.

Arto Lahden kampanjan vauhti on kiihtynyt. Elokuussa oli alle tuhat korttia kasassa, mutta nyt päivävauhti on ollut 500 – 600 korttia.

Mitä asioita tulet presidenttiehdokkaana ottamaan esille, Arto Lahti? – Haluan tuoda korkean tason poliittiseen keskusteluun juuri niitä Suomen tulevaisuuteen olennaisesti vaikuttavia asioita, joista toiset pelkäävät puhua. On kummallista, miten valtiojohtomme ja johtava poliittinen eliittimme systemaattisesti vaikenee ja siten halveksii jopa miljoonien kansalaisten toiveita, täräyttää Lahti.

- Miksi ei käsitellä perusteellisesti meitä uhkaavan talouskriisin elementtejä ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen tai lama-yrittäjien saamista takaisin yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi? Emme me vaikenemalla selviä kriisistä tai globalisaation tuomasta uhkasta tai kykene sen mahdollisuuksia käyttämään hyväksi. Ihmisille on annettava asiallista tietoa ja heille on annettava mahdollisuus omakohtaiseen ratkaisujen tekoon, vaatii professori.

- Tulen ehdokkaana ottamaan esille sen, miten meitä 60 vuotta vaivanneet ns. kipukysymykset lopulta ratkaistaan. Näillä tarkoitan esim. ns. sotasyyllisyys- ja asekätkentätuomioiden purkamista sekä Karjalan ja kaikkien muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseen liittyvien selvitysten käynnistä. Olemme olleet vaiennettu ja itse itsemme vaientava kansakunta. Sellainen epäterve kehitys on lopetettava, vaatii Lahti.

Professori Lahti korostaa demokratian lisäämistä myös siten, että siirrytään yhden prosentin vallasta aitoon demokratiaan. – Yhden prosentin vallalla tarkoitan puolueiden käsittämättömiä etuoikeuksia. Vain prosentti kansasta kuuluu puolueisiin. Silti ne saavat suuret puoluetuet, ne jakavat virkapaikkoja määräävät, missä kaappi seisoo. Tosiasiassa puolueiden sisälläkin on vain muutama keskeinen vaikuttaja, jotka pitävät päätöksenteon hallussaan, toteaa Arto Lahti.

Vaikka kampanjatavoite häämöttää muutaman päivän päässä, ei kampanja ryhdy lepäämään laakereilla. – Toivon, että saavutettuamme perustavoitteen, demokratian lisäämistä kannattavat kansalaiset täyttävät ja lähettävät kannattajakortteja. Mitä enemmän kampanjamme saa tukea, sitä paremmin meitä kuullaan, sillä todellinen vaalitaisto vasta on alkamassa, muistuttaa professori Arto Lahti.

Lisätiedot:

Professori Arto Lahti
050 376 9428 Email

Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
040 545 7000 Email


^ Takaisin ylös Lisää artikkeleita kirjoittajalta Artikkeli-arkisto
--------------------------------

18 389 / 19.11.05 KANNATTAJAKORTTIA!


Suomi tarvitsee suunnannäyttäjän.
Professori Arto Lahti osaa ja uskaltaa!
Arto Lahden korkearesoluutiokuvat

Kampanjan ensimmäinen tavoite on 20 000 kannatuskortin saaminen.

Tue kampanjaa, allekirjoita kannatuskortti. Se lisää demokratiaa, mutta ei velvoita äänestämään.

Kannattajakortin palautusosoite (huom. kortti on lähetettävä allekirjoitettuna, esim. faksi ei kelpaa). Jos tulostat kortin netistä, lähetä se A4-kokoisena.
c/o Ågren, Vaanilantie 4 08500 LOHJA

Ota yhteyttä!

Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki
Email, 040 545 7000

Kenttäpäällikkö Harri Pasanen
Email, 040 810 2040

Tukijatiedotteet:

Tiedote 14.11.05

Tiedote 30.09.05

Tiedote 28.09.05

Tiedote 27.09.05

Tiedote 29.08.05

Tule kampanjaan aktiiviseksi tukijaksi. Täytä lomake. Tilaa Flyer


Email



ARTO LAHTI PRESIDENTIKSI!

”Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta” (Immanuel Kant 1724-1804).

Keskeiset teema-aiheet: [Huom. päivitä selaimesi]

1 Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edellytykset

2 Ihmisyyden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen

3 Karjalan palautus ja muut ns. suomalaiset kipupisteet

4 Ylivelkaantuneiden aseman korjaaminen

5 Lasten, perheiden, naisten ja miesten oikeuksien turvaaminen

6 Suomen turvallisuusvajeen poistaminen

Kannattajakortit [Huom. päivitä selaimesi]




Tavoite 01.12.05 mennessä: 20 000 kpl
Saavutettu 19.11.05 mennessä [osa tiedoista puuttuu]: 18 389 kpl
Saavutettu prosentteina: 91.9 %

Top 10 -lista:

1 Tomi Riihimäki
2 Tarmo Rinne
3 Harri Pasanen
4 Lotta Ohlsson
5 Raimo Kivelä
6 Ville Salmi
7 Riitta Lindèn
8 Pekka Kettunen
9 Ville Jokinen
10 Taina Donner

3 351
2 666
1 563
1 159
1 103
748
641
632
512
392

Osallistu kampanjakorttien keräykseen!

Lauantaina 19.11.2005 on iso keräystapahtuma Myyrmannissa 09 - 18. Paikalla on suurin osa keräysorganisaatiosta professori Arto Lahden sekä kampanjapäällikkö Tomi Riihimäen johdolla. Median edustajat tervetulleita seuraamaan miten kannattajakorttien keräys sujuu käytännössä

Tervetuloa kannattajakortteja keräämään tai allekirjoittamaan tai vaikka keräystä seuraamaan!




Copyright 2005 © http://www.artolahti.com
Made by: Nonstop Up-date 15.10.05

Sunday, November 06, 2005

HAKKAPELIITTAIN 6.11.2005 VAATIMUS SOTARIKOSOIKEUDENKÄYNNIT MITÄTÖITÄVÄ JA ALUEPALAUTUKSET KÄYNTIIN SUOMELLE, BALTIAN MAILLE JA TSETSENIALLE HETI!

Miehittäjä-Ryssän edustajat presidentti Vladimir Putin keulanaan kävivät loisimassa suomalaisilla verovaroilla aluemiehitystemme lisäksi viimeksi 2.8.2005 Suomen Turussa

Vaatikaamme sotasyyllisyysoikeudenkäyntien mitätöintiä ja aluepalautuksia samassa yhteydessä Hakkapeliittain päivänä 6.11.2005


Kaleva-lehti, muut tiedotusvälineet, valtiojohtomme ja Supo jatkavat KGB-linjalleen uskollisena miehittäjä-Ryssän stalinistista paskansyöntiä, kun eivät oikaise kestämättömiä stalinistisia valheita sotasyyllisyyksistämme ja vaadi miehittäjä-Ryssää tilille sotarikoksistaan ja aluemiehityksistämme

Vaadimme eduskunnalta välikysymystä hallitukseen kohdistuen: Miksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntien tuloksia ei ole mitätöity?

Ainoa sotasyyllinen viime sotiimme on miehittäjä-Ryssä. Eduskunta valmistelkoon nootin miehittäjä-Ryssälle aluemiehityksistämme

Suur-Suomi r.y. pj. Seppo Lehto vaatii hallituksen, presidentin ja eduskunnan vaativan virallista selvitystä miehittäjä-Ryssän Juri Derjabinin KGB-valheista

Odotamme ilmavoimiemme ja maanpuolustuksemme operatiivisen ja strategisen johdon eli esikuntien protestoivan ankarasti miehittäjä-Ryssän Juri Derjabinin valheisiin sotasyyllisyyksistä

Suur-Suomi r.y:n pj. Seppo Lehto vaatii ja kysyy:

Presidentti-instituutin ja maamme virallisten edustuksellisten organisaatioiden kuuluu oikaista miehittäjä-Ryssän entisille ja nykyisille edustajille aina kun nämä valehtelevat.

Miksi näin ei ole tapahtunut? Sitooko Stasi-listalla ( = KGB ) olevien kokoomus-, sdp-, vasemmistoliittolais-, keskustalaispoliitikkojen ymv:ien virkamiestemme nimien kiristyssuhde suut suppuun vielä pitkälle tulevaisuuteenkin suhteessa miehittäjäämme Venäjän Federaatioon eli kansanomaisesti miehittäjä-Ryssäämme?


Miksi presidentti Tarja Halonen ja presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö, Matti Vanhanen, Timo Soini eivät ole oikaisseet julkisesti Juri Derjabinin kuppasia KGB-valheita?

Miehittäjä-Ryssän kuppanen parasiitti- ja syöpäsolu Juri Derjabin saa esittää valheitaan ilman oikaisuja HS:ssa ja julkisuudessa - Miksi virallinen Suomi ja presidentti Tarja Halonen ja / tai valtioneuvosto anna huutia eli palautetta Juri Derjabinin patologisille valheille ja stalinistisille historian tulkinnoille eli virallista torjuntaamme näille edelleen esitetyille perättömille miehittäjäraiskaajamme ja miehittäjämurhaajamme Ryssän tulkinnoille?


Miehittäjä-Ryssän ex-suurlähettiläs parasiitti ja sovjet-rikollinen Juri Derjabin saa vapaasti levittää stalinistisia Ryssän sotarikoksia peitteleviä valheitaan. Mistä virkamiehillemme maksetaan palkkaa, kun eivät julkisesti torju tuon tunnetun Ryssän sotarikoksia peittelevän KGB-parasiitin valheita?

Onneksi Prokarelia on ottanut asiaan kantaa, kiitos teille!

Ystävällisesti tamperelainen Seppo Lehto Isänmaan Asialla r.y. Tampere

05.11.2005
ProKarelia http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=730&author=10

SOTASYYLLISYYS LOPULTA PURETTAVA

Juri Komissarov eli Juri Derjabin ottaa Kalevassa esiin ns. sotasyyllisyysasian. Hänen mielestään Suomen oli välirauhansopimuksen perusteella rangaistava sodasta vastuussa olevia. Hän ei siten yhdy dosentti Hannu Rautkallion ja MEP, tohtori Lasse Lehtisen väitteisiin ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuudesta.

Olennainen kysymys ns. sotasyyllisyysasiassa on se, kuka tai ketkä olivat sotaan syyllisiä ja tuomittiinko oikeat syylliset Suomen perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Suomen kansa oli valinnut johtajansa perustuslain mukaisesti. Samoin sotaan liittyvät päätökset tehtiin perustuslain mukaisesti.

Kysymyksenasettelu siten kuuluu, oliko Suomen kansa syyllinen sotaan vai joku muu taho. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 valloitusperustein. Sen vuoksi Kansainliitto erotti sen jäsenyydestään. Sodan aloittamisen teki mahdolliseksi Neuvostoliiton ja Saksan välinen Molotov-Ribbentrop –sopimus lisäpöytäkirjoineen. Toinen todennäköinen sodan mahdollistaja oli Stalin-Churchill –sopimus 15.10.1939.

Suomi ei ollut sodan aloittaja, ei edes sen provosoija. Stalinin johtama NL oli yksin syyllinen sodan aloittamiseen ja myöskin jatkosodan syntymiseen. Sotasyyllisinä tulee siten tuomita Stalin ja hänen lähimmät apurinsa.

Keskeisin kysymys ei ole se, olivatko ns. sotasyyllisyystuomiot kotikutoista tai neuvostopainostusta. Niiden lähtökohtana joka tapauksessa oli sama lähde: Stalin ja hänen valtakuntansa. NL:lle ja länsiliittoutuneille voidaan sälyttää täysi vastuu sotaan syyllisten tuomitsemisen vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa vastoin totuutta ja tiedossa olevia faktoja.

Mikä oli Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden motivaatio siihen, että Suomen johtajat tulisi tuomita sotaan syyllisinä? NL:n motivaationa oli oman sotasyyllisyyden ja hyökkäyssodan vastuun häivyttäminen ja käsittämättömän suurten sotakorvausten vaatimismahdollisuus. Lännen intressissä oli mm. NL:lle annetun valtavan lend-lease –avun tekeminen jollakin tavoin oikeutetuksi.

Jopa Derjabin on valmis antamaan anteeksi ns. sotasyyllisille. Ei syyttömille tarvitse antaa anteeksi. Mutta heidän väärät tuomionsa tulee purkaa. Sotasyyllisyyslaki tehtiin perustuslain vastaisessa järjestyksessä, ei se siten ole voinut edes olla Suomen perustuslain mukainen.

Derjabin antaa viitteen siitä, miten purkuasiassa asiassa tulee edetä viittaamalla mm. Pariisin rauhansopimukseen. Suomi on jo aiemmin Koiviston aikana yksipuolisesti tulkinnut Pariisin rauhansopimuksen eräitä artikloita. Suomen on tulkittava rauhansopimuksen sotaan syyllisyyspykälää uudelleen ja todettava, ettei Suomi ollut sotiin syyllinen, joten ei Suomen johtajia voida tuomita sotaan syyllisinä. Eiväthän he olleet mitään sotarikollisia.

Miksi Suomen presidenttiehdokkaat ovat toimettomia ns. sotasyyllisyysasiassa? Miten Suomen intressiä palvelee se, että Suomea yhä maailmassa pidetään sotaan syyllisenä? Syylisyys-kysymys on suurin este myös Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiselle.

On oikeusvaltiolle häpeällistä, että sen pelastaneita sodanaikaisia johtajia pidetään sotiin syyllisinä, eikä kotimaiset johtajat tee mitään asian korjaamiseksi. Pitäisikö tässäkin asiassa idästä tulla vahva aloite, suorastaan ukaasi asian toteuttamiseksi, ennen kuin siihen rohjettaisiin kajota.

^ Takaisin ylös Lisää artikkeleita kirjoittajalta Artikkeli-arkisto
......................................................................


Miehittäjä-Ryssän eli Venäjän Federaationa mainostetun ex-suurlähettiläs KGB-rotta ja disinformaatikko Juri Derjabin suomettuneen lehdistömme lemmikkirotta.
Eikö ilmiasunsa korreloi taustojensa kera näillä parasiittisilla paskahampaisilla KGB- ja parasiittirotillamme tai verenhimoisilla

vampyyreillamme?

...................................................................

Ohessa Kalevan 5.11.2005 alkuperäinen Juri Derjabinin juttu ja siinä ohessa olleet Kaleva-lehden kommentit
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=520077
....................................................................
Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset



Huomio: Mainitsematta on jäänyt, että Juri Derjabin oli myös Neuvostoliiton entinen ja viimeinen suurlähettiläs ( Ylläpidon tarkennus )

Venäjän entinen Suomen-suurlähettiläs Juri Derjabin kumoaa dosentti Hannu Rautkallion ja eurokansanedustaja Lasse Lehtisen juuri julkistetussa kirjassa esittämät väitteet, joiden mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynti olisi noussut suomalaisesta sisäpolitiikasta.

Kalevalle lähettämässään kirjoituksessa Derjabin muistuttaa, että Suomi sitoutui välirauhansopimuksessa rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä. Derjabin mukaan valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zhdanov korosti, että valvontakomissio olisi voinut ottaa asian omiin käsiinsä, mutta halusi "Suomen edun" vuoksi uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi.

Nimimerkki Juri Komissarovina Neuvostoliiton aikana Suomea opastanut Derjabin on valmis antamaan anteeksi tuomituille. Mutta tuomittujen maineen palauttamiselle hän sanoo ei. Se kun merkitsisi irrottautumista kansainvälisistä sopimuksista, muun muassa Pariisin rauhansopimuksesta.

Derjabin kertoo valvontakomission keränneen suomalaisista arkistoista todisteita marsalkka Mannerheimiä vastaan. Zhdanov määräsi Mannerheimia koskevat asiapaperit luovutettavaksi itselleen. Derjabin arvelee Zhdanovin saaneen Stalinilta kehotuksen olla nostamatta syytettä Mannerheimiä vastaan.

Ilkka Lappalainen
.................................................
Kotimaa 5.11.2005
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520090&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset
Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki

Tietokirja
Lasse Lehtinen, Hannu Rautkallio: Kansakunnan sijaiskärsijät. Sotasyyllisyys uudelleen arvioituna. WSOY 2005

Tohtorit Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio ovat ottaneet tehtäväkseen osoittaa, että alistuminen Neuvostoliiton vaatimuksiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä oli turha virhe.

Laiton ja nöyryyttävä oikeudenkäynti johtui heidän arviossaan lähinnä oikeusministeri Urho Kekkosen pahasta tahdosta ja vallanhalusta sekä pääministeri J. K. Paasikiven lapsellisuudesta.

Rautkallio esitti suunnilleen samat väitteet jo parikymmentä vuotta sitten. Sen tutkimuksen tarkoituksena oli kumota kaikki, mitä olin vähän ainaisemmin kirjoittanut sotasyyllisyyskysymystä käsitelleessä väitöskirjassani. Nyt hän on taluttanut Lehtisen samalle polulle.

Minulla on siis oma lehmä ojassa. Välillämme vallitsee poleeminen suhde. Siitä huolimatta pidän Lehtisen ja Rautkallion kirjaa merkittävänä, osittain jopa hyvänä. He eivät pohjimmiltaan kumoa esittämiäni perusasioita. He vain tulkitsevat ne toisin.

Lehtisellä ja Rautkalliolla on uutta lähdemateriaalia sekä Moskovan että Lontoon arkistoista. Varsinkin valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zdanovin ja generalissimus Josif Stalinin välinen kirjeenvaihto on jännittävää luettavaa.

Zdanov kerjäsi toimintaohjeita, Stalin vaikeni. Valvontakomission mahtava puheenjohtaja jäi yksin ja pelkäsi tekevänsä virheitä, jotka kostautuisivat myöhemmin.

Tästä Lehtinen ja Rautkallio tekevät sen kerrassaan kummallisen johtopäätöksen, että pääministeri Paasikiven ei olisi pitänyt välittää Zdanovin vaatimuksista järjestää oikeudenkäynti sota-ajan johtajia vastaan.

Heidän puoli vuosisataa jälkijättöinen neuvonsa Paasikivelle on, että tämän olisi pitänyt ystävällisesti taputtaa kenraalieverstiä olalle ja sanoa, että täällä noudatetaan vain sellaisia käskyjä, jotka todistettavasti tulevat suoraan Isä Aurinkoiselta.

Lontoon arkistojen merkittävin uusi anti on kirje, jonka mukaan Englannin ulkoministeriö ei vaatinut Suomen sodan aikaisten poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä.

Valvontakomission englantilainen osasto sai tämän viestin samaan aikaan kun eduskunnassa taisteltiin sotasyyllisyyslaista. Lehtisen ja Rautkallion johtopäätös tästä on se, että laki säädettiin turhaan.

He eivät kiinnitä huomiota siihen, että kukaan suomalainen ei silloin tiennyt Lontoon antamasta ohjeesta mitään. Lisäksi Englanti oli valvontakomissiossa täysin äänetön yhtiömies.

Joka kerta kun välirauhansopimuksessa mainittiin jokin Suomen velvoite Liittoutuneita kohtaan, sanan "Liittoutuneet" jälkeen oli sulussa sana "Neuvostoliitto". Näin sopimuksessa nimetään myös valvontakomissio.

Lehtinen ja Rautkallio ovat sitä mieltä, että liittoutuneiden elokuussa 1945 tekemän Lontoon sopimus vihollisvaltojen poliittisten johtajien tuomitsemisesta ei millään tavalla voinut koskea Suomea.

He perustelevat kovan väitteensä kuin kuka tahansa asianajaja raastuvanoikeudessa: sopimuksessa ja Nürnbergin tuomioistuimen peruskirjassa ei esiinny sanaa "Suomi", joten sillä ei siis voi olla vaikutusta Suomeen.

He mainitsevat Lontoon sopimuksen ratkaisevimmasta kohdasta vain sen, jossa puhutaan kansainvälisen oikeuden perinteisesti määrittelemistä sotarikoksista. He eivät mainitse siinä esitettyä uutta käsitettä "rikos rauhaa vastaan", jonka tunnusmerkit vastaavat melko tarkkaan sitä, miten toiminnan rangaistavuus määriteltiin Suomen sotasyyllisyyslaissa.

Liittoutuneiden sodan aikaisista suunnitelmista ei ilmene, että Saksan rinnalla taistelleiden maiden johtajia olisi ollut tarkoitus kohdella toisin kuin Saksan johtajia.

Käytännössä suomalaisia kohdeltiin kuitenkin tosiin. Lievemmin.

Molemmilla tekijöillä on omat keppihevosensa. Rautkallion elämäntehtävänä tuntuu olevan osoittaa Kekkosen läpikotainen pahuus. Totta kai Kekkonen käytti hyväkseen taktiset edut, jotka sotasyyllisyyskysymys hänelle tarjosi. Hän ei sentään ollut koko sotasyyllisyysjutun liikkeelle paneva voima. Vasemmiston kuumakallet olivat liikkeellä paljon ennen Kekkosta.

Valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov syötti Paasikivelle ajatuksen taannehtivan lain säätämisestä jo maaliskuussa 1945, paljon ennen kuin Kekkonen ryhtyi sille asialle. Paasikivi alistui ajatukseen vasta elokuussa kun Lontoon sopimus osoitti, että oli pakko.

Lehtisen kotijumala Väinö Tanner saa tässä kirjassa hymistystä yli sen, minkä hän ansaitsi ryhdikkäällä käytöksellään sotasyyllisyysjutussa.

Lehtinen ja Rautkallio ajautuvat laimeahkoon loppupäätelmään. He kysyvät, mitä Stalin olisi tehnyt jos Suomi olisi kieltäytynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä.

Olisiko hän sanonut irti välirauhansopimuksen? Hyökännyt Porkkalan panssareilla Helsinkiin? Tai miehittänyt maan ja syössyt Suomen sekasortoon, joka olisi lopettanut sotakorvaustoimitukset?

Yhtä hyvä kysymys on: olisiko Stalin tyytynyt pelkkään olankohautukseen jos Suomi olisi ollut ainoa Saksan rinnalla sotinut maa, jonka johtajia ei tuomittu?

Ilmeisesti aika hyvä vastaus tähän on sama kuin Lehtisen ja Rautkallion vastaus omiin kysymyksiinsä: tuskin.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.

Jukka Tarkka
.................................................
5.11.2005
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520091&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset

Uusi arvio 60 vuoden takaisesta

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuusaste oli paljon aikaisemmin uskottua korkeampi, korostavat dosentti Hannu Rautkallio ja filosofian tohtori, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen torstaina julkistetussa tutkimuksessaan Kansakunnan sijaiskärsijät (Otava.)

Kirjassaan he päätyvät siihen, että aloite perustuslain vastaisen sotasyyllisyyslain säätämiseen tuli silloiselta oikeusministeriltä Urho Kekkoselta eikä valvontakomission johtajalta Andrei Zhdanovilta.

Uuteen tutkimusaineistoon nojaten Zhdanov ei saanut oikeuskäynnin vaatimisesta mitään määräyksiä Neuvostoliiton johtajalta Josef Stalinilta. Zhdanov esiintyi asiassa henkilökohtaisesti ja epävirallisesti.

Kekkonen välitti Zhdanovin kanssa käymistään keskusteluista pääministeri J. K. Paasikivelle muistion, jossa alleviivataan Zhdanovin painostavan oikeudenkäyntiin. Mutta myös Zhdanov lähetti keskusteluistaan Kekkosen kanssa Moskovaan raportin.

Sen mukaan aloite sotasyyllisyyslain säätämisestä oli Kekkosen, joka myös "haamukirjoitti" kommunistien välikysymyksen, joka tuli pääministerille ikävänä yllätyksenä. Paasikivi harasi pitkään oikeudenkäyntiä vastaan, mutta lopulta myös hänet saatiin taivuteltua. Kirjan mukaan myös loppusuoralla vastaan nokitelleet oikeuden jäsenet pakotettiin ratkaisuun erilaisilla verukkeilla.

Kekkosen todetaan tuoneen myös ensimmäisenä esille Risto Rydin ja Väinö Tannerin nimet.

Uusi tulkinta kipeään asiaan

Käsitystä siitä, että valvontakomissio vaati syytettyjä tuomiolle vaalittiin ja vahvistettiin Suomessa Neuvostoliiton aikana. Kirjan mukaan Zhdanov harhautti niin suomalasia kuin brittejäkin.

Tutkijat kumoavat uuteen aineistoon nojaten vääräksi tähän asti uskotun ja uskotellun näkemyksen, että Suomessa sotien jälkeen toiminut liittoutuneiden valvontakomissio olisi ollut oikeudenkäyntivaatimuksessaan yksimielinen.

Kirja avaa uuden näkökulman ja tulkinnan kansaa aikoinaan tyrmistyttäneeseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Tähänastiset tulkinnat ovat ottaneet huomioon Neuvostoliiton ja sen noudattaman politiikan.

Vallalla oleva sementoitu tulkinta haastoi Lehtisen mukaan katsomaan arkistojen avauduttua asioita uudelleen. Kirjan tekijöiden mukaan kansakunnan omanarvontunnon takia on korkea aika purkaa suomalaisille sysätty sotien syyllisyyden taakka.

Olisiko Stalin sitten sivuuttanut asian olankohautuksella, jos oikeudenkäyntiä ei olisi järjestetty? Tutkijat eivät anna selvää vastausta. Kirja päättyy jossiteltuun.

Pirjo Kukko-Liedes

Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset

Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki
Uusi arvio 60 vuoden takaisesta
Kansakunnan sijaiskärsijät
Kuka: Juri Derjabin

...................................................

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?j=520092&nocache=1&pluspluskok=1&refj=520077&refo=Juri%20Derjabin%3A%20Suomen%20oli%20pakko%20tuomita%20sotasyylliset

Kaleva Kotimaa 5.11.2005

Kansakunnan sijaiskärsijät

Kuusi vuosikymmentä sitten 15. marraskuuta 1945 Säätytalossa aloitettiin oikeudenkäynti, jossa syytettyinä olivat ne, jotka olivat vieneet Suomen Hitlerin Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tänä päivänä yhä useammat Suomessa kannattavat oikeudenkäynnin tulosten asettamista kyseenalaisiksi. Vielä useammat ovat sitä mieltä, ettei oikeudenkäyntiin ollut mitään painavia syitä ja että tuomiot on syytä mitätöidä ja palauttaa "kansakunnan sijaiskärsijöinä" tuomituille heidän maineensa.

On kuitenkin syytä muistaa, että 19. syyskuuta 1944 Suomen, Neuvostoliiton ja kaikkia Suomen kanssa sodassa olleita YK:n jäsenvaltioita edustaneen Iso-Britannian hallitusten kesken solmitun välirauhansopimuksen 13. artiklan mukaan Suomen hallitus sitoutui rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä. Samassa yhteydessä on syytä mainita myös Lontoossa 8. elokuuta solmittu sopimus, jossa Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton hallitukset sopivat kansainvälisen sotarikostuomioistuimen perustamisesta.


Komissio halusi Suomen tuomitsevan johtajansa

Lontoon sopimuksen hyväksymisen jälkeen liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zhdanov sanoi presidentti Juho Kusti Paasikiven kanssa käymässään keskustelussa, että sodasta vastuussa olevien rankaisemiseen liittyvän kysymyksen pitäisi neuvostohallituksen mielestä osoittaa, "että Suomen kansa täydellisesti hylkää entisen politiikan, tuomitsee tämän politiikan johtajat ja on valmis astumaan uuden politiikan tielle". Näin Zhdanov korosti, että valvontakomissio olisi voinut ottaa asian omiinkin käsiinsä, mutta halusi Suomen edun takia uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi.

Pitkään epäröinyt Paasikivi joutui lopulta suostumaan oikeudenkäynnin järjestämiseen. Suomen eduskunta hyväksyi ylivoimaisella enemmistöllä erityislain, joka loi oikeudenkäynnille sen vaatimat kansalliset juridiset edellytykset ja jota kommunistien ja "rauhanopposition" edustajat olivat esittäneet.

Oikeus julisti tuomionsa 21. helmikuuta 1946. Vankilatuomiot (2-10 vuotta) langetettiin kahdeksalle sodanaikaiselle poliitikolle, joiden joukossa olivat muiden muassa entinen presidentti Risto Ryti, entiset pääministerit J. W. Rangell ja Edwin Linkomies sekä ministerit Väinö Tanner ja Henrik Ramsay.

Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnistä poiketen suomalaispoliitikot määriteltiin "sotasyyllisiksi" eikä heitä syytetty sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan. Myös rangaistusten muoto ja ehdot olivat huomattavasti lievemmät kuin muiden Saksan rinnalla sotaan osallistuneiden maiden kohdalla.

Moni on ihmetellyt, miksi Suomen armeijan ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim ei joutunut oikeuden eteen. Mannerheim antoi kesäkuussa 1941 tunnetun päiväkäskynsä, minkä lisäksi hän määritteli Suomen Saksan rinnalla käymän sodan perustavoitteet, joihin kuului "menetettyjen alueiden" takaisinsaamisen lisäksi osallistuminen hyökkäykseen Leningradia vastaan sekä Neuvosto-Karjalan pääosien valtaaminen. Neuvosto-Karjalassa toteutettiin sittemmin ankaraa miehityspolitiikkaa.

Olen sitä mieltä, että Stalinilla oli päärooli siinä, ettei Mannerheim joutunut oikeuden eteen. Näinä vuosina valvontakomissiossa työskennellyt Stefan Smirnov kirjoittaa vuonna 1996 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan "Tornin miehet", että komission väki keräsi suomalaisista arkistoista painavia todisteita siitä, että Mannerheim oli syyllinen siinä missä Rytikin, mutta Zhdanov kuitenkin määräsi ne jätettäväksi vain hänen haltuunsa.

Myöhemmin hän sai kehotuksen (todennäköisesti suoraan Stalinilta) ilmoittaa Mannerheimille, että Moskova "ottaen huomioon hänen ansionsa sodan lopettamiseen johtaneissa vaiheissa" (välirauhansopimuksen solmiminen syyskuussa 1945) ei aio millään tavalla vetää häntä mukaan oikeudenkäyntiin. Mannerheimille tarjottiin tilaisuus erota presidentin virasta ja siirtyä Sveitsiin ennen oikeudenkäynnin alkamista.

Sotasyyllisiksi tuomituille voidaan antaa anteeksi

Onko tullut aika antaa sotasyyllisinä tuomituille anteeksi ja palauttaa heidän maineensa? En kiistä, etteikö tuomituille voisi antaa anteeksi, sillä heitä ei syytetty sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan (vuonna 1969 allekirjoitetun sopimuksen mukaan nämä rikokset eivät vanhene). Muiden syytteiden osalta he ovat suorittaneet rangaistuksensa.

Heidän maineensa palauttaminen olisi kuitenkin perusteetonta. Maineen palauttaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että teot, joista tuomiot on annettu, eivät juridisesti katsoen olisikaan tapahtuneet tai että oikeudenkäynnissä annetut tuomiot eivät olisikaan perustuneet sillä hetkellä voimassa olleisiin lakeihin. Vuonna 1946 kumpikaan näistä asioista ei pitänyt paikkaansa.

Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta tuomitut suomalaiset olivat syyllisiä Suomen viemiseen hyökkäyssotaan natsi-Saksan rinnalla (vaikka myöhemmin monet virallisetkin tahot Suomessa ovat vakuuttaneet, että kysymyksessä oli "erillissota" tai "jatkosota"). He olivat mukana tämän sodan suunnittelussa, valmistelussa, aloittamisessa ja johtamisessa.

Näin he olivat rikkoneet ainakin yhtä kansainvälistä sopimusta eli 12. maaliskuuta 1940 allekirjoitettua Moskovan rauhansopimusta. Sen kolmannen artiklan nojalla Suomi sitoutui pidättäytymään kaikista hyökkäysluontoisista toimista Neuvostoliittoa vastaan ja olemaan liittymättä ja osallistumatta sitä vastaan suunnattuihin liittoutumiin.

Toisin sanoen tuomitut olivat syyllisiä tekoihin, joista langetettavat rangaistukset määriteltiin täsmällisesti Potsdamin julistukseen perustuvassa Lontoon sopimuksessa elokuussa 1945. Vuonna 1946 tällä sopimuksella oli kansainvälisen lain voima riippumatta siitä, miten asian laita on tänä päivänä.

Nämä rikokset eivät kuitenkaan olleet rikoksia pelkästään kansainvälisen lain nojalla. Suomen ylin poliittinen päättävä elin eli eduskunta hyväksyi Moskovan rauhan, joten siitä tuli maassa lainvoimainen. Tätä lakia vastaan rikottiin, kun Suomi liittyi hyökkäyssotaan natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.


Jatkosota ei ollut tarpeellinen Suomelle

Kun lakia aletaan rikkoa, se rajoittuu harvoin pelkästään yhden lain rikkomiseen, vaan koskee yleensä useampia. Näin kävi tässäkin tapauksessa. Mannerheimilla sen paremmin kuin Rytilläkään ei ollut mitään Suomen perustuslakiin nojautuvaa oikeutta tehdä maata sitova päätös sotaan osallistumisesta.

Kävelemällä eduskunnan yli Ryti, Mannerheim ja muut rikkoivat kansainvälisen lain lisäksi myös Suomen kansallisia laillisuusperiaatteita. Kansallisen oikeuden kannalta parlamentin hyväksymällä sotasyyllisyyslailla ei puolestaan ollut muuta tarkoitusta kuin rangaista maan voimassaolevia lakeja rikkoneita henkilöitä.

Yhä useammat Suomessa yrittävät esittää Säätytalon oikeudenkäynnissä tuomitut "uhreina" tai "koko kansan sijaiskärsijöinä". Tavatessaan tuomittujen perheitä joulukuussa 1997 presidentti Martti Ahtisaari totesi: "Suomen kansa on aina tiennyt, etteivät tuomitut olleet syyllisiä. He ja heidän perheensä ovat joutuneet maksamaan itsenäisyydestämme omakohtaisesti enemmän kuin moni muu."

Pro-Karelia -liike ja Karjala-Klubi hyväksyivät seminaarissaan päätöslauselman, johon useat suomalaiset julkisuuden henkilöt, sotilaat ja tutkijat yhtyivät. Päätöslauselmassa kehotetaan tasavallan presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja oikeusviranomaisia ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin sen aikaansaamiseksi, että epäoikeudenmukaiset tuomiot mitätöitäisiin, tuomituille palautettaisiin heidän kunniansa ja heidän vahinkoa kärsineille omaisilleen suoritettaisiin korvauksia. Kysymyksessä olisi siis täydellinen maineenpalautus.

Tällä korostetaan, että kun tuomiot julistettiin, tuomiolla oli samalla koko Suomi. Tästä asiasta kirjoittavat myös Hannu Rautakallio ja Lasse Lehtinen juuri ilmestyneessä kirjassaan "Kansakunnan sijaiskärsijät".

Jokaisella on toki oikeus katsoa, että joku toinen on kärsinyt hänen puolestaan. Se on omantunnonkysymys. Paljon kuitenkin riippuu konkreettisesta tilanteesta. On mahdollista pitää kaikkia vuosien 1941-44 sodassa kaatuneita neuvostosotilaita koko neuvostokansan puolesta kärsineinä uhreina, kun taas talvisodassa kaatuneiden tilanne on toisenlainen. He eivät kärsineet kansakunnan puolesta, vaan niiden takia, jotka olivat päästäneet tämän sodan valloilleen. Sama tilanne koskee myös Suomea. Suomen edun kannalta asiaa tarkastellen kesäkuussa 1941 aloitettu sota ei ollut kansalle tarpeellinen.


Tuomitut eivät koskaan menettänet kunniaansa


Propagandakeskuksessa sodan aikana palvellut Olavi Paavolainen kuvailee päiväkirjoissaan mielialoja, joita suomalaisten sotilaiden keskuudessa vallitsi ennen rintamalle joutumista. Hän kirjoittaa, että tavallisten suomalaisten oli vaikea ymmärtää tämän sodan tarkoitusta, sillä heille se oli "herrojen sota".

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan entinen puheenjohtaja Väinö Voionmaa puolestaan kirjoittaa kirjassaan "Kuriiripostia", että sotilaat eivät tienneet, minkä puolesta heidät lähetettiin sotaan. Tässä yhteydessä voi myös viitata Väinö Linnan "Tuntemattomaan sotilaaseen", jonka kuvausten todenmukaisuutta kukaan ei aseta kyseenalaiseksi.

Koska tämä sota ei ollut Suomen kansan kannalta tarpeellinen, nimenomaan kansa kärsi "herrojen" takia, jotka olivat kannattaneet maan viemistä sotaan, kun taas jälkimmäiset eivät olleet niitä, jotka kärsivät kansan puolesta.

Joku voi olla sitä mieltä, että olisi loukkaavaa ehdottaa tuomittujen kunnian palauttamista, eiväthän he koskaan edes menettäneet kunniaansa. Tällaisella näkemyksellä on olemassaolon oikeus, ja tässäkin asiassa suomalaisilla itsellään on sanansa sanottavana. Sekä Ryti että Tanner on muuten haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle, jolla myös Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen lepäävät.

Tuomioiden mitätöinti on paljon vaikeampi kysymys eikä se koske pelkästään suomalaisia, vaan siihen liittyy laajempia kansainvälisiä juridisia ja poliittisia yhteyksiä. Se merkitsisi irrottautumista useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten vuoden 1944 aseleposopimuksesta, vuoden 1945 Lontoon sopimuksesta sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmista, jotka koskevat rikoksia rauhaa vastaan.

YLLÄPITÄJÄT PYYTÄVÄT HUOMIOIMAAN MIEHITTÄJÄ-RYSSÄN SUURIMMAT PELOT ELI ALUEMIEHITYKSEN PERUSTAN MURENEMISEN MIEHITYSSOPIMUKSEN PERUSTAN MURENEMISEN MYÖTÄ:

Se merkitsisi myös irrottautumista vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksesta, jossa nimenomaan sitouduttiin kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden vangitsemiseksi ja oikeuden eteen saattamiseksi, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin tai rikoksiin rauhaa tai ihmisyyttä vastaan.

Tässä tapauksessa pitäisi mitätöidä myös Suomen eduskunnan vuonna 1945 hyväksymä laki, mikä puolestaan nostaisi esille kysymyksen niiden vastuusta, jotka olivat lakiasiassa aloitteellisia samoin kuin niiden, jotka hyväksyivät lain. Lisäksi se koskisi myös niitä, jotka panivat kyseisen lain täytäntöön ja julistivat tuomiot.

On syytä muistaa Paasikiven sanat: "Meidän kansamme rakastaa mielenosoitus- ja ulkonäköpolitiikkaa eikä ajattele, mitä todellista reaalista hyötyä toimenpide meille tuottaa. "

Juri Derjabin
..........................................................
Juri Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset

Lehtisen ja Rautkallion kirjan kritiikki
Uusi arvio 60 vuoden takaisesta
Kansakunnan sijaiskärsijät
Kuka: Juri Derjabin
...................................................................

HS julkaisi STT:n masinoimat Suomisyöjä ja KGB-upseeri Juri Derjabin ammattivalehtelijakommentit ilman oikaisua ainoasta sotasyyllisestä eli Sovjet-Ryssästä
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/Derjabin+Suomen+oli+pakko+tuomita+sotasyylliset/1101981529101


Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset
Julkaistu 8:34 5.11.2005

Derjabin: Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset Juri Derjabin

Oulu. Venäjän entisen Suomen-suurlähettilään Juri Derjabinin mielestä Suomen oli pakko tuomita sotasyylliset vuonna 1946. Sanomalehti Kalevaan lähettämässään artikkelissa Juri Derjabin muistuttaa, että Suomi sitoutui välirauhansopimuksessa rankaisemaan sodasta vastuussa olevia henkilöitä.
Näin hän tyrmää dosentti Hannu Rautkallion ja filosofian tohtori, europarlamentaarikko Lasse Lehtisen väitteet sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotikutoisuudesta.

"Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zhdanov korosti, että komissio olisi voinut ottaa asian omiinkin käsiinsä, mutta halusi Suomen edun takia uskoa sen suomalaisten hoidettavaksi", Derjabin kirjoittaa lauantain Kalevassa.
Hän arvelee Stalinin vaikuttaneen siihen, ettei marsalkka Mannerheim joutunut oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että Mannerheim määritteli Derjabinin mukaan Suomen Saksan rinnalla käymän sodan perustavoitteet.
"Niihin kuului Suomen talvisodassa Neuvostoliitolle menettämien alueiden palautuksen lisäksi osallistuminen hyökkäykseen Leningradia vastaan sekä Neuvosto-Karjalan huomattavan osan valtaaminen", Derjabin toteaa.

Hänen mielestään sotasyyllisinä tuomituille voisi antaa anteeksi, mutta heidän tuomioidensa mitätöinti olisi kuitenkin paljon vaikeampi kysymys. Se kun merkitsisi Derjabinin mukaan irrottautumista monista kansainvälisistä sopimuksista, muun muassa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksesta.

Juri Derjabin tunnettiin aikanaan Suomessa myös nimimerkillä Juri Komissarov.

STT
..........................................................................................................................................................

Kertomatta on jäänyt ... mistä muusta tämä Juri Derjabin tunnettiin Suomessa ollessaan.
Asioihin on tulossa lisävalaistusta: ) Petsamo, Salla, Kuusamo, Karjala, Suomenlahden saaret teitä ei unohdeta, vaikka naapurimme likakaivosta ammennettaisiin vaikka mitä ryssänpaskaa Juri Derjabinin paskamontusta ( KGB:n perinteen jatkajasta )..

Wednesday, November 02, 2005

Tavoitteena on 07.12.2005 mennessä saavuttaa tarvittava 20 000 kortin raja, joka oikeuttaa presidentti-ehdokkaaksi

Tavoitteena on 07.12.2005 mennessä saavuttaa 20 000 kortin raja, joka oikeuttaa presidentti-ehdokkaaksi




Ryssälän duuma on saamassa sotarikollisen ja miehittäjämme presidentti Vlamir Putinin tavoin toisenlaisia viestejä Suomesta kuin tähän asti, kun presidentti Arto Lahti ottaa aluepalautusasiamme esiin



Arto Lahti saanut kasaan jo puolet kannattajakorteista

Tervetuloa auttamaan Arto Lahti ehdokkaaksi eli kaikki mukaan antamaan tukea jotta saadaan asioita esiin, eikä tyydytä Maybe I don`t know - vastauksiin

Tarkennuksia näin presidentivaalien alla ja hakaristikeskustelujen ohella

Suomi-neidosta ja sen tarpeista on kysymys http://suomi-neito.blogspot.com/


Satunnaisia aktivisteja tarvitaan aina oli sitten kyseessä Bobrikovin teilaaminen tai hyvän miehen esiinnostaminen ryssäläisen KGB:n koirakoulun käyneiden hevonvitun humpan keskelta:)

Ystävällisesti pro Arto Lahti http://presidentinvaalit.blogspot.com/

Seppo Lehto Tampere
http://seppolehto.blogspot.com/
Tarkennuksia näin presidentivaalien alla ja hakaristikeskustelujen ohella

Suomi-neidosta ja sen tarpeista on kysymys http://suomi-neito.blogspot.com/

Satunnaisia aktivisteja tarvitaan aina oli sitten kyseessä Bobrikovin teilaaminen tai hyvän miehen esiinnostaminen ryssäläisen KGB:n koirakoulun käyneiden hevonvitun humpan keskelta:)

Ystävällisesti pro Arto Lahti http://presidentinvaalit.blogspot.com/

Seppo Lehto Tampere

http://vladimirputini.blogspot.com/


02.11.2005

ProKarelia http://www.prokarelia.net & http://prokarelia.blogspot.com/

PROF. LAHTI: YLI 10 000 KORTTIA KERÄTTY!

Professori Arto Lahti Presidentiksi –kansanliike on 01.11.05 saavuttanut merkittävän virstanpylvään, 10 000 kannattajakortin raja on rikottu. Määrä on lähes kokonaisuudessaan kerätty syys-lokakuussa. Tavoitteena on 07.12.2005 mennessä saavuttaa 20 000 kortin raja, joka oikeuttaa presidentti-ehdokkaaksi.

Miten tämä tulos on saatu aikaan? – Kovalla työllä ja asteittain laajenevalla yhteistyöllä. Muutaman hengen ydinjoukko on alkanut kasvaa ja asian puolesta puhujia on tullut yhä enemmän. Kuitenkin toistaiseksi ydinjoukko kerää edelleen valtaosan korteista. Se vaatii paljon kontakteja. Itse olen keskustellut yli 10 000 ihmisen kanssa viimeisten kuukausien aikana, kertoo professori Arto Lahti.

Miksi hyvin toimeentuleva professori lähtee tällaiseen yksityiseen taisteluun suurien puolueiden jyrän varjossa? – Olen kiertänyt pari kuukautta lähes joka ilta puhumassa tavallisten ihmisten kanssa ja havainnut, että äänestäjillä on paljon todellisia ongelmia. Sitä ennen olen 15 vuoden ajan perehtynyt lama-yrittäjien asemaan. Olen tavannut eläkeläisiä, syrjäytyneitä ihmisiä ja entisiä yrittäjiä, joilla ei ole varaa kunnolla ostaa edes ruokaa.

- Tämä on yksi seuraus puoluelaista. Puolueet saavat ruhtinaallisen puoluetuen veronmaksajien varoista, jonka avulla ne voivat parantaa asemaansa. Äänestäjiä harhautetaan epäolennaisella, koska todellisista ongelmista ei uskalleta puhua. Eiväthän ongelmat myy, toteaa liiketoiminnan ammattilainen.

- Minimitoimeentulon lisäksi lähes kaikista suurista asiakysymyksistä vaietaan. Oletteko te kuulleet Halosen, Vanhasen tai Niinistön puhuvan Suomea uhkaavasta kriisistä, Karjalan palauttamisesta tai ns. sotasyyllisten tuomioiden purkamisesta ja sitä kautta Suomen sotasyyllisyyden lopettamisesta? Entä Saimaan kanavan palauttamisesta, sehän on suomalaista maata, kysyy professori.

Yrittäjyyden professori Arto Lahti on perehtynyt mm. Karjalan palautuksen taloudellisiin vaikutuksiin ja pitää niitä sekä Suomen että Venäjän osalta erinomaisina. – Palautus voi olla vuosituhannen paras investointi, sanoo Lahti. – Kaiken lisäksi palautus on poliittisesti megaluokan positiivinen tapaus, jolla tulee olemaan arvaamattoman paljon myönteisiä seurauksia.

Miten loput kortit aiotaan saada, kampanjapäällikkö Tomi Riihimäki? – Olemme ylittäneet puolivälin ja meillä on vähän yli kuukausi aikaa kerätä loput kortit. Ydinjoukon on vielä painettava samaa tahtia kuin lokakuussa. Uskon, että saamme vetoapua kansalaisilta. Yhä useampi on oivaltanut, että Arto Lahdesta on tulossa ainoa ehdokas näissä vaaleissa, joka ei ole sitoutunut puolueisiin, vaan on kerännyt valtakirjansa suoraan kansalaisilta. Hän myös ajaa todellisen demokratian lisäämistä ja kansalaisten etuja, ei puolueiden, painottaa Riihimäki.

Arto Lahti ja Tomi Riihimäki toivovat, että mahdollisimman moni äänestäjä kävisi nettisivuilla www.artolahti.com ja tulostaisi sieltä kannattajakortin, täyttäisi ja allekirjoittaisi sen ja palauttaisi. - Kortin täyttäminen ei sido äänestämään, mutta se lisää demokratiaa. Sen avulla saamme meille kansalaisille tärkeitä asioita yhteiseen keskusteluun, painottaa professori Arto Lahti.

Arvoisat kansalaiset - Yhdyttekö oheisiin väitteisiin;)?
http://putinvladimir.blogspot.com/ ; )

Presidentillisiä linkkejä:

1) Arto Lahti presidentiksi 2006 http://presidentinvaalit2006.blogspot.com/

2) Tarja Halosen taustoista ja ristiriidasta aluepalautustoiveidemme kanssa: http://totuushalosesta.blogspot.com/

3)Presidentinvaaleissa 2006 suomettuneisuus nurin ja kansakunnan edut esille aluepalautuksin

4)http://presidentivaalit.blogspot.com/
Presidentinvaalien alla on aistittavissa erilaisten pipertäjien epätoivoiset jarrutukset niin Nato- kuin aluepalautusasioissamme

5) Nuorison ja liikkeenjohdollinen näkemys Tarja Halosen KGB:n koulimasta nöyristelyjohtajuudesta julkaistu jopa aasivertauksena talouselämän lehdissä

Kansanliikkeiden näkemyksiä Tarja Halosen ja Matti Vanhasen johtamasta johtajattomuudesta:

1) Tarton rauhasta 14.10.1920 ensimmäisestä raja- ja valtiosopimuksestamme 85 v
2) Suur-Suomalaisia ajatuksia
3) Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
http://suursuomalaisuudesta.blogspot.com/ & http://www.kavkaz.fi
4) Puolesta Isänmaan http://prokarelia.blogspot.com/
5) Olympiavoittaja Matti Nykänen omalla tyylillään aluepalautustemme puolesta


Suojelupoliisi- ja sellaisiksi luokiteltujen lausumia aluepalautustemme tiimoilta:


1) Seppo Nevala, sitkeä aluepalautusten vastustaja, ilmeinen Stasi-listasta johtuva ryssäläinen perinne
2) Suojelupoliisista humoristisen kannustavia kommentteja
3) Suojelupoliisilta kauan odotettuja kommentteja

Annetaan nyt sitten näille Tehtaankatu 1:n vähäpätöisillekin edustajille puheenvuoro, jos ette satu muistamaan meriittejään:

1) Meinasi unohtua ihan toivottomiin tapauksiin kuuluva KGB:n koulima Matti Vanhanen lysenkolaisen sosiobiologi Tatu Vanhasen poika, mutta pannaan nyt siitäkin linkki tähän kilauteltavaksi, jos joku vielä talikkokomuja tosissaan ajattelee kansakuntaamme edustamassa. ... vai mitä olette mieltä:)?
2)Timo Soini on kaupunkien hölmöä köyhälistöä huijaava Brutus, joka nuoleskelee sinne sun tänne mitä ihrankasvatukseltaan kerkiää. Timo Soinilla ja pyrkimyksillään ei juuri karvan eroa Matti Vanhasen suoranaiseen KGB-kastiin eli Tehtaankadun talikkokomuihin. Timo Soini on suoraan ö-luokkaan kuuluva smp-läinen kuraportaan ryssäläinen kusisukka. Timo Soini edustaa talikkokomujen ( Maalaisliitto 1966 ) puolueesta irtaantuneine äärikommunistisine pikkusieluineen vain pelkoa, kuten muutkin ns. virallista puoluetukea saavat KGB:n koulimat pikkusielut ja Ryssää palvovat sieluttomat tahot

Huomio:
Mutta ennenkaikkea muistakaa tukea hyvää miestä http://presidentinvaalit.blogspot.com Arto Lahtea ja kansakuntamme kokonaisetua

Tuesday, October 18, 2005

Olemme hankkineet miehittäjä-Ryssän Tehtaankadun bordellista uuden vaaliveturin - tervetuloa testaamaan ja rahoittamaan miehittäjäämme


Olemme hankkineet miehittäjä-Ryssän Tehtaankadun bordellista uuden vaaliveturin - tervetuloa testaamaan ja rahoittamaan miehittäjäämme Moskovan oblastia imperialistista kansanmurhaajavaltiota ja monien kansallisuuksien miehittäjää




Kuulkaas nyt kaikki kansakuntamme keskuuteen tulleet neekerit, somalit, ählämit ja ryssäläiset kanssasisaremme ja veljemme. Kyllä se on vittu niin jos nussitaan maksua vastaan, niin pitää mennä höyläämään Tehtaankadun bordelliin, jotta miehittäjäryssät saa roponsa sotarikoksiinsa ja loisimiseensa, sillä eihän maanosamme rikkain imperialistinen miehittäjä Venäjän Federaatio valtio voi käyttää varojaan velkojensa maksuun, aluepalautuksiin, sotakorvauksiin ryöstämilleen ja tuhoamilleen valtioille ja kansallisuuksille, vaan käyttää ne jatkossakin




Tsetsenian kansanmurhaan ja joukkotuhontaan

http://kiitamme.blogspot.com/
http://negrologi.blogspot.com/
http://mattiwuori.blogspot.com/

Matti Wuori äskettäin neekerisankkeriin menehtynyt komukulli

Samalla asialla http://timosoini.blogspot.com/ : ) Timo Soini, Matti Vanhanen, Sauli Niinistö, Bjarne Kallis, Suvi-Anne Siimes ja monet muut tunnetut miehittäjä-Ryssä myötäilevät tahot tsuhnasika



Ulkoasiainministeriön erillislausunnollaan hyväksymät tavoitteemme:

Yhdistyksen nimi:

Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.

Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:

1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.

2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.

3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.

4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.

5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.

6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.

Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193



Oikeusministeri Johannes Koskinen selvittää Zakajevin luovutusuhkauksen taustoja pj. Seppo Lehdon pyynnöstä.

Hyvä Seppo Lehto

Kiitos sähköpostiviestistänne 21.1.2005.


Sekä Suomi että Venäjän Federaatio ovat Euroopan neuvoston jäsenvaltioina liittyneet sen piirissä solmittuun rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan yleissopimukseen. Näin ollen rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen Suomen ja Venäjän (kuten muidenkin sopimuspuolten) välillä tapahtuu tätä sopimusta soveltaen. Sopimus asettaa sopijapuolelle velvollisuuden luovuttaa toisen sopijapuolen etsimä henkilö tiettyjen sopimuksessa mainittujen muodollisten edellytysten täyttyessä. Näitä edellytyksiä ovat muun muassa, että henkilö on määrätty vangittavaksi oikeudenkäyntiä varten hänen syykseen epäillyistä rikoksista, ja että teot on säädetty rikoksina rangaistaviksi kummankin sopijapuolen laissa. Ilman nimenomaista sopimukseen tehtyä varaumaa sopijapuolella ei ole oikeutta pyytää toista osapuolta esittämään erikseen selvitystä siitä, että etsitty henkilö olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyihin tekoihin. Ainoastaan muutama valtio (kuten esimerkiksi Tanska) on tehnyt tätä tarkoittavan varauman sopimukseen. Suomi ei ole kyseisenlaista varaumaa tehnyt. Lähtökohtaisesti sopijapuolelle siis syntyy luovutusvelvollisuus toisen sopijapuolen vaatiessa henkilön luovuttamista ja esittäessä sopimuksessa mainitut asiakirjat pyyntönsä tueksi.

Miksi siis Zakajeville ei voitu antaa takeita siitä, ettei häntä luovuteta Venäjän viranomaisille?

Syynä on se, että Suomi on sitoutunut luovuttamaan sopijapuolen etsimän henkilön toiselle sopijapuolelle sen esittäessä luovutuspyynnön ja sitä tukevat europpalaisessa yleissopimuksessa mainitut asiakirjat. Kannaotto sen suhteen, ovatko asiakirjat yleissopimuksen mukaiset ja onko luovuttamiselle kenties olemassa jokin yleissopimuksessa mainittu este (esimerkiksi kysymys on poliittisesta rikoksesta), voidaan tehdä vasta sen jälkeen kun luovutuspyyntöön on huolellisesti perehdytty. Mikäli Suomi olisi ilmoittanut jo etukäteen, ettei se tule luovuttamaan Zakajevia Venäjän viranomaisille, olisi Suomi syyllistynyt kansainvälisoikeudellisten velvoitteidensa rikkomiseen.

Miksi sitten sekä Tanska että Iso-Britannia kieltäytyivät luovuttamasta Zakajevia?

Tanskan kieltäytyminen johtui siitä, että se, vaadittuaan eurooppalaiseen yleissopimukseen tekemänsä varauman nojalla Venäjän viranomaisia esittämään näyttöä Zakajevia koskevien rikosepäilyjen tueksi, katsoi näytön riittämättömäksi. Iso-Britanniassa puolestaan luovutusasiaa käsitellyt tuomari tuli siihen tulokseen, että Venäjän viranomaisten pyyntö oli luonteeltaan poliittinen, ja että Zakajev todennäköisesti olisi joutunut kidutuksen kohteeksi, mikäli hänet olisi luovutettu Venäjälle.

Olennaista tässä yhteydessä on havaita, että kummassakaan valtiossa päätöstä luovutusasiassa ei tehty etukäteen, vaan vasta sen jälkeen kun Venäjän viranomaiset olivat esittäneet luovutuspyynnön ja sitä tukevat asiakirjat.

Ystävällisin terveisin

Johannes Koskinen oikeusministeri

Yleinen kannanotto kaikilta ajattelevilta suomalaisilta ja eurooppalaisilta:

PS: Vastustakaamme kaikki myös viranomaistominnassa keskuuteemme ponnahtanutta neekeröintiä, sekä vierasperäisten neekerien, somalien ja ählämien väkivaltarikosten läpikatselua läpi sormien. Valitettavan usein uhrista mukataan syyllinen ja vierasperäinen elintasopakolainen tmv:a saa nauraa suomalaisten sinisilmäisyydelle, kun onnistui jälleen kerran ratsastamaan "rasismilla".